Tänään mietin sitä, miltä tuntuu jälkeen ensimmäisen aidon rakkauden. Moni kokee sen vasta myöhemmässä iässä, kuin teini-iässä, jotkut voivat rakastua taas hyvin nuorena. On typerää sanoa, etteikö nuori voisi rakastaa aidosti ja välittää.
Nuorien suhteita vähätellään ja sanotaan, että: "Eivät he tule enää aikuisempana yhdessä olemaan." Jotkut saattavat ihan hyvin löytää ns. elämänsä ihmisen jo nuorena. Harmi vain, että kovin moni niistä ei säily elämänsä loppuun asti...
Ensimmäinen pitkäaikainen ja kunnon seurustelusuhde voi olla todella hieno kokemus ja sen loppuminen on todella raskasta varmasti hyvin monelle. Se on nyt selvää. Monet ovat sanoneet, että sitä samaa tunnetta ei saa enää koskaan takaisin, mikä oli ensimmäisen oikean rakkauden kohteen kanssa. Minä en usko näin. Hyvin usein ihmiset eroavat siitä syystä, ettei suhde toimi, tai toinen ei jaksa enää, tai jopa on toinen pettänyt. Jos nyt sitten löytää sen suhteen jälkeen sellaisen ihmisen, joka on hyvin samanhenkinen ja samanlainen, suhde voi tuntua jopa vielä mukavammalta. Mutta takaisin ei niitä menneitä hetkiä saa, joita oli silloin joskus. Se voi kaihertaa vielä monia vuosia, mutta niiden vuosien jälkeen ne tuntuvat mukavilta muistoilta. Kaikki mikä hyvä voi ehkä vanhasta suhteesta jäädä jälkeenpäin, on luottamus ja hyvä ystävyys (ellei toinen ole pettänyt, tms). Sen luominen voi kestää vähän aikaa, mutta jossain vaiheessa kaikki on taas hyvin. Toiset tyytyvät taas elämään sinkkuna läpi elämänsä ja toiset etsivät yhä omaansa. Kaikille täällä on omansa, mutta toiset eivät vain löydä sitä, toiset eivät taas halua. Elämä on aina oman itsensä käsissä ja se on reilu.
 
                                                        

Mietin tänään paljon ihmissuhteita. Sitä, kuinka toiset ihmiset ensin lupaavat rakkauttaan ja sitten kaikki loppuukin, kuin lause pisteeseen. -> Lupaukset on täytetty.



Kirjassa kuin loppusanat paikoillaan. Kuin matto alta vedettäisiin ehkäpä.
Toiset puukottavat selkään ja toiset ovat liian suorasanaisia. Kumpi onkaan sitten parempi, tai pahempi.
Itse vältän mahdollisemman paljon toisen mielen ns. rikkomista. Toiset ihmiset pettävät, ne ovat niitä pahimpia loukkaajia ehkäpä.
Toiset ensin taas jättävät ja saa kuulla vasta lopuksi että mitä teki väärin, ennen kuin edes itsekään on tajunut.
Ainahan kaikki pitäisi tajuta yksin, omilla aivoillaan.
Harvapa käyttää aivokapasiteetistaan kuin murto-osan Einsteinin mukaan. Nauroivat hänetkin ulos Ranskassa tiedeakatemiasta.
Kaikki mitä ei tunneta, sitä väheksytään ja sille nauretaan. Kuinkahan moni ns. tavallinen ihminen tietää mitä on esimerkiksi universaali rakkaus ?
Sama pätee ihmisiin! He joita ei tunneta, heitä väheksytään esimerkiksi vaikkapa oman ulkonäkönsä taikka näkemystensä takia. Sama juuri tässä, uusissa asioissa.
Kuinka moni ihminen jättää toiseen tutustumatta ulkonäön takia ? Kuinka moni ihminen seurustelee toisen kanssa ulkonäön tai vaikkapa rahan takia ?
Itse en pystyisi suhdetta luomaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei omista samankaltaisia näkemyksiä kanssani, tai ei ole mitään yhteistä. Mitä sellaisesta suhteesta saa irti? Korkeintaan ehkäpä hyvin pienellä todennäköisyydellä fyysisen tyydytyksen, jos sitäkään.
Maailma on täynnä kysymyksiä, kaikille löytyy kyllä vastaus, muttei ehkä vielä tässä vaiheessa.
Uskon itse hyvin vahvasti Karman lakiin, tottahan se on jos oikeasti ajattelee hyvin tarkkaan !
Jokainen saa ansionsa mukaan.
Tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän.

There have been many times before but somehow
We find reason why we shouldn't go our separate ways
Then go and cause eachother pain
This can really be the end, how do I erase
All of this love I have inside, I can't bare to see you cry
And as the door began to close on us
Do I just sit and let you go
Or do I call out for you
I'm so confused, tell me what to do

I didn't mean to waste your time
But I've known for quite a while you weren't happy
With me and I've had days I wanted to leave
But to think about one day or one night without you
Baby it's the fear of losing love
The kind of love that you need so much
I know you will be alright, you'll be fine
Get a new girl someone who helps you live all your fantasies
But boy I don't it's me
Before you go can I hold you
Wipe away your tears, console you
Make you know that my love was true
It's so hard baby saying goodbye to you

How could you just look me in the eye
Forgetting about all the things that were right
How could you just let me go when you know
All of the promises we made
The good and the bad, we vowed that we'd stay
You would have known that I didn't want to go
If you had taken the time to just realize
But you just let me leave baby


All of this love I have inside it's for you, baby it's the fear of losing love 'cause u know that my love was true.

Boy can't you see how I feel, all these feelings that I feel are real. Oh boy, can't you see that I need you.

Kamala kaipaus.

Joskus tuntuu siltä, kun miehet olisivat toiselta planeetalta kuin naiset. Tosiaan mietin päteekö sanonta: "Naiset tulevat Venukselta ja miehet Marsista" paikkaansa.
Maskuliinisia puolia varmasti löytyy myös naisista, mutta mitä ovat "machomiehet" ?
Voiko "machomiehiä" ja pelimiehiä verrata keskenään, vai onko niillä edes eroja ?
Macho tuntuu pystyvänsä mihin vain, pelimies vaan oman/omien halujensa tyydyttämiseen loppujen lopuksi.
Tänä päivänä luulisi "olen mies, enkä itke" -myytin olevan murrettu, vai onko se edes niin ? Kuinka monta miestä olen itse nähnyt itkevän ?
Pelimies erottuu joukosta.
Cosmon heinäkuun numerossa oli hyvin mielenkiintoinen artikkeli pelimiehistä ja ns. varoittavia merkkejä miehistä vakavampaa suhdetta etsiville.
Jokainen nainen miettii varmasti elämänsä aikana sellaista tärkeää kysymystä, kuin: "Ollakko sinkkuna vai etsiä mies ?", kummassakin vaihtoehdossa on omat hyvät puolensa...ja myös ne pahat.
Jotkut ihmiset saattavat törmätä elämänsä aikana vain niihin "vääriin", tai sitten olla se yksi onnekas niistä monista ja elää ehkäpä hyvin pienellä todennäköisyydellä sen unelmiensa miehen kanssa.
Elämme nykypäivänä hyvin materialistisessa maailmassa niiden harvojen joukossa, jotka kiinnittävät ensimmäisenä tai sitten toisena huomionsa kumppania etsittäessä luonteeseen, eikä ulkonäköön.
Maailma tuntuu muuttuvan kokoajan, tällä hetkellä joku rakastuu, kun taas toinen eroaa kumppanistaan.
Täytyy pistää yksi ovi kiinni, jotta toinen voi avautua toiselle...
Entäs onko epäonni rakkaudessa kirous, joka on langetettu toisen päälle ?
Tulee mieleen väistämättä elokuva Bridget Jones - Elämäni Sinkkuna.
Useimmat kyllä löytävät elämänsä aikana "sen oikean", mutta kuinka moni jää ilman sitä ?
Onko silloin kyse epäonnesta vai tahdosta elää yksin? Jokainen ihminen on yksilö, mutta liian moni sydän on säretty
tänäänkin. Moni etsii sitä "omaansa", mutta ei tule koskaan löytämään ehkäpä.
Onko siis parempi elää rakastuneena pitkäaikaisessa suhteessa, pitää hauskaa ja harrastaa irtosuhteita, vai elää koko elämän sinkkuna loppuun asti ?

Tänään on ollut sateinen päivä, aurinko on sillontällöin pilkistänyt pilven takaa. Luulempa, että tästä kesästä taisi tulla sadekesä, ellei heinäkuu suo helteitään. Harmi ettei ole vielä edes päässyt uimaan, koska vesi on niin kylmää.

Mutta myrskyn ja sateen jälkeen paistaa aurinko... You won't experience te rainbow until you get through the storm... Sama mietinkin, että päteekö se myös ihmissuhteissa. Tottahan se on, että riita puhdistaa ilmaa. Mutta entäs sitten kun aurinko on jatkuvasti pilvessä ja sataa ?