Mietin tänään paljon ihmissuhteita. Sitä, kuinka toiset ihmiset ensin lupaavat rakkauttaan ja sitten kaikki loppuukin, kuin lause pisteeseen. -> Lupaukset on täytetty.

1701562.jpg

Kirjassa kuin loppusanat paikoillaan. Kuin matto alta vedettäisiin ehkäpä.
Toiset puukottavat selkään ja toiset ovat liian suorasanaisia. Kumpi onkaan sitten parempi, tai pahempi.
Itse vältän mahdollisemman paljon toisen mielen ns. rikkomista. Toiset ihmiset pettävät, ne ovat niitä pahimpia loukkaajia ehkäpä.
Toiset ensin taas jättävät ja saa kuulla vasta lopuksi että mitä teki väärin, ennen kuin edes itsekään on tajunut.
Ainahan kaikki pitäisi tajuta yksin, omilla aivoillaan.
Harvapa käyttää aivokapasiteetistaan kuin murto-osan Einsteinin mukaan. Nauroivat hänetkin ulos Ranskassa tiedeakatemiasta.
Kaikki mitä ei tunneta, sitä väheksytään ja sille nauretaan. Kuinkahan moni ns. tavallinen ihminen tietää mitä on esimerkiksi universaali rakkaus ?
Sama pätee ihmisiin! He joita ei tunneta, heitä väheksytään esimerkiksi vaikkapa oman ulkonäkönsä taikka näkemystensä takia. Sama juuri tässä, uusissa asioissa.
Kuinka moni ihminen jättää toiseen tutustumatta ulkonäön takia ? Kuinka moni ihminen seurustelee toisen kanssa ulkonäön tai vaikkapa rahan takia ?
Itse en pystyisi suhdetta luomaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei omista samankaltaisia näkemyksiä kanssani, tai ei ole mitään yhteistä. Mitä sellaisesta suhteesta saa irti? Korkeintaan ehkäpä hyvin pienellä todennäköisyydellä fyysisen tyydytyksen, jos sitäkään.
Maailma on täynnä kysymyksiä, kaikille löytyy kyllä vastaus, muttei ehkä vielä tässä vaiheessa.
Uskon itse hyvin vahvasti Karman lakiin, tottahan se on jos oikeasti ajattelee hyvin tarkkaan !
Jokainen saa ansionsa mukaan.
Tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän.